Kirjoitetut kielimuodot

Karjalan kielen murteiden pohjalta oli 1930-luvulla vähän aikaa käytössä Karjalan autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa kyrillisin kirjaimin kirjoitettu eri murteisiin pohjautuva kirjakieli ja Tverin alueella latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettu kirjakieli. Nykyinen kirjoitetun kielen kehittäminen alkoi 1980-luvun loppupuolella. Karjalan tasavallassa on kehitetty kirjoitettua livvinkarjalaa ja vienankarjalaa. Myös tverinkarjalaiset ovat kehittäneet 1980-luvun lopulta lähtien omaa kirjoitettua kieltään. Suomenkin karjalankieliset ovat viime vuosikymmeninä julkaisseet kirjallisuutta livvinkarjalaksi, ns. varsinaiskarjalaksi ja vienankarjalaksi. Lyydinkieliset kehittävät myös omaa kieltään. Vaikka toive yhteisestä kirjakielestä on usein noussut puheeksi, ei sen laatiminen ole vielä toteutunut. Myös lyydin pohjalta kehitetään kirjoitettua kielimuotoa.

Kirjoitettu vienankarjala pohjautuu vienankarjalan murteisiin ja livvinkarjala aunuksenkarjalan murteisiin. Eteläkarjalan murteiden pohjalta kirjoitettua kieltä on kehitetty toistaiseksi lähinnä tverinkarjalaismurteista, mutta vireillä on myös niihin eteläkarjalaisiin rajakarjalaismurteisiin pohjautuva kirjoitettu kielimuoto, jota osa Suomen karjalankielisistä on alkanut kutsua varsinaiskarjalaksi. (Huomaa, että nimellä varsinaiskarjala on eri merkitys puhuttaessa karjalan kielen murteista.)