Yhdistys

Sivistysseuran strategisen toiminnan alueet ovat kieli ja kulttuuri, historia ja perinne, julkaisutoiminta sekä kyykkä.

Karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämisen ja edistämisen alueella eletään viimeisiä aikoja. Unescon mukaan karjalan kieli on jo uhanalainen. Tarvitaan aikaisempaa laajempaa suhtautumistapaa ja uusia näkökulmia. Karjalankieliset alakulttuurit ovat yleistyneet ja karjalankielinen populaarimusiikki, teatteri, kirjallisuus ja sosiaalisen median ryhmät ovat todistaneet, että karjala sopii myös kaupunkiin.

Kielten säilymisen ja kehittämisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat opettajat ja menetelmät, joilla kielen taitoja siirretään nuoremmille. Sivistysseura panostaa erityisesti opettajien koulutukseen, uusien menetelmien ja modernin opetusteknologian käyttöönoton edistämiseen ja oppimateriaalien kehittämiseen ja julkaisemiseen sekä kielikursseihin. Keskeisessä osassa niin kielen kuin kulttuurin säilyttämisen kannalta on huolehtia siitä, että kieli- ja runoaarteet säilyvät sukupolvilta toisille. Seura toimii aktiivisesti kulttuurisen vuoropuhelun vahvistamiseksi sekä edistää kulttuurivaihtoa.

Seura näkee karjalaisuuden popularisoimisen tärkeänä keinona luoda kieltä ja kulttuuria, jolla on käyttöä arjessa ja joka puhuttelee nuoria.

Historian ja perinteen tallentaminen on Sivistysseuran vakiintunutta toimintaa. Seura ottaa vastaan historiallista aineistoa ja välineistöä ja huolehtii sen asiamukaista arkistoinnista tai museoimisesta. Karjalaista identiteettiä tuetaan myös panostamalla sukututkimukseen saattaen sukujaan tutkineet seuran jäsenet toistensa yhteyteen sekä edistämällä sukututkijoiden tarvitsemien historiallisten aineistojen (esim. kirkonkirjat ja muut dokumentit Karjalassa ja Suomessa) käyttöä.

Seura edistää myös karjalaisuutta ja karjalaisten historiaa koskevaa tutkimusta, joko omalla tutkimus- tai julkaisutoiminnalla tai jakamalla avustuksia.

Julkaisutoiminta on seuran vahvuus, ennen kaikkea oman Karjalan Heimo-lehden julkaiseminen. Omaleimaisessa julkaisusarjassa sekä verkkojulkaisuina seura julkaisee harvinaista, Karjalaan ja karjalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta.

Sivistysseura käynnisti kyykän uuden tulemisen viime sotien jälkeen kun pelaaminen aloitettiin Helsingin Seurasaaressa 1951. Oman pelitoiminnan ja yhteisöille, kouluille ja yrityksille suunnattujen pelitapahtumien ohella seura näkee kyykän merkittävänä yhteistoiminnan muotona rajantakaisten karjalaisten kanssa.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Kielinäytteet

Lue ja kuuntele näytteet karjalan kirjakielistä.

Näyte vienan kirjakielestä

Vienan näytteestä Riähkä selviää, mikä on syntiä (Pekka Zaikov: Luvemma vienankarjalaksi. 3.–4. luokka. Petroskoi 1995. s. 95). Näytteen lukee vienankarjalaisiin murteisiin pohjautuvan kirjakielen kehittäjä Pekka Zaikov.

Näyte tverinkarjalan kirjakielestä

Tverinkarjalan näyte Iľľan pruazniekka Prudovalla kertoo tveriläiskylän juhlapäivän vietosta (Ljudmila Gromova: Aiga lugie i paissa karielakši. Tver 2002. s.105). Näytteen lukee tverinkarjalaismurteisiin pohjautuvan kirjakielen kehittäjä Ljudmila Gromova.

Näyte livvin kirjakielestä

Livvin näyte Matkoil kuvaa matkasuunnitelman tekoa (Ljudmila Markianova & Aaro Mensonen: Opastummo karjalakse. Lugemistu aiguzile. Petroskoi 2006. s. 138). Näytteen lukee aunuksenkarjalaismurteisiin pohjautuvan kirjakielen kehittäjä Ljudmila Markianova.

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.

Murteet

Karjalan kielen eri murteet ryhmitellään kielitieteessä kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala jakautuu vienankarjalaan (eli pohjoiskarjalaan) ja eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan tasavallassa tavallisesti kolmanneksi pääryhmäksi luetaan lyydiläismurteet, mutta muualla niiden katsotaan muodostavan eri kielen.

Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan varsinaiskarjalan murteita:

  • (vienankarjalaismurteita) Kieretti, Oulanka, Kiestinki, Vitsataipale, Pistojärvi, Uhtua, Vuokkiniemi, Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi, Kontokki, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Usmana,
  • (eteläkarjalaismurteita) Tunkua, Suikujärvi, Repola, Rukajärvi, Paatene, Mäntyselkä, Porajärvi, Ilomantsi, Korpiselkä, Suojärvi, Tver, Tihvinä, Valdai, Suistamo ja Impilahti.

Pohjoiset murteet eroavat eteläisistä mm. siinä, että niissä ei esiinny seuraavia soinnillisia konsonantteja: b, d, g, z ja ž, vaan soinnittomat p, t, k, s ja š. Raja ei kuitenkaan ole jyrkkä, vaan ns. siirtymämurteissa murrepiirteet vaihtelevat.

Livvinkarjalan murteiden puhuma-alueet ovat tai ovat olleet seuraavat:

  • Suojärven Hyrsylänmutka, Salmi, Tulemajärvi, Munjärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi, Vitele, Kotkatjärvi, Aunuksen kaupungin ympäristö (mm. Nekkulan ja Riipuškalan kylät) sekä Konduži (Lotinanpelto).

Livvinkarjala eroaa varsinaiskarjalasta monessa suhteessa, yksi selvimmin huomattava on sananloppuisten a:n tai ä:n muuttuminen u:ksi tai y:ksi tietyissä tapauksissa.

Lyydin kieltä on puhuttu Aunuksenkannaksella Syväristä Pohjois-Aunukseen asti ulottuvalla kapealla kaistaleella suurimmaksi osaksi livvin alueen itäpuolella. Lyydin murteet jaetaan kolmia: Kontupohjan piirissä puhuttavaan pohjoislyydiin, Prääžän piirissä puhuttavaan keskilyydiin ja Aunuksen piirissä puhuttavaan Kuujärven lyydiin.

Karjalan kieli, lyydin kieli ja suomen kielen karjalaismurteet – kartta (pdf)

Posted in Uncategorized |
Bookmark the permalink.